Habitare2018 kuulumisia, taidetta koteihin!

Taideterveiset

 Habitaren tämän vuoden teemaan kuuluva arvojen ja persoonallisuuden korostaminen nostaa esiin myös oikein hyvän trendin: taiteen merkityksen kodikkuuden tekijänä.
Koteihin kuuluu nyt taide! Taide on vahvasti esillä myös tulevaisuuden vainuista kertovassa SIGNALS-osastolla. 


sisustussuunnittelija Helsinki kuva Riitta Bergman
sisustussuunnittelija Helsinki kuva Riitta Bergman
sisustussuunnittelija Helsinki kuva Riitta Bergman


Sisustaminen saa vaikutteita vähän muualtakin muotimaailmassa vallitsevista valtavirtauksista ja tuulista. Sisustamisen vinkkelistä katsottuna nyt on lupa yhdistää kotiin juuri niitä elementtejä, joista muodostuu se oma viihtyvyys. Muiden mielipiteistä välittämättä. Kodeissa pitää olla persoonaa ja elämän maku saa näkyä. Nyt saa näkyä keskeneräisyys ja eriparisuus. Yrityksiltä tämä sama seikka vaatii sen sijaan samanaikaisesti aitouden ja juurien arvostuksen läpinäkyvyyttä.

Minua viehättää erityisesti tämä taiteen arvostamisen nousu. 
Mä olen aina ollut vähän taiteen perään ja mm.omassa kodissani on aina oltava aitoja tauluja seinällä. Ehkä siksi että isäni oli taiteilija kaikessa sanan varsinaisessa merkityksessään. 

Pelkät tilatut blogijulisteet ei riitä. 
Kyllä niillekin on paikkansa, mutta niiden sielukkuus ei riitä. Ei niitä pelkästään. Osana muuta kyllä. 

sisustussuunnittelija Helsinki kuva Riitta Bergman
Antiikkiosastolta voi tehdä retroja löytöjä. Jos kuva miellyttää ja sille on hyvä paikka, se riittää ;).

Taide on tullut ihmisten keskelle, yllättäviinkin paikkoihin. Taidetta saa näkyä. Taidetta ja teatteria tuodaan ihmisten luo ja
sitä yhdistetään tosielämän hetkiin.

sisustussuunnittelija Helsinki kuva Riitta Bergman
Tämä tehokas katse ei ole Habitaresta vaan oikeasta elämästä. Intiimistä tilasta, jossa suuren taiteilijan henki ja sielukkuus on elossa vieläkin. Kuva Lavaklubilta Kansallisteatterista.



Käytä taidetta rohkeasti osana sisustustasi.

 Provokatiivisen taiteen tekijät nostavat nyt päätään ja ovat he  vahvoilla. Taidemaailma on suositumpaa kuin koskaan. Nyt saa kotiin kerrostaa lempiasioita välittämättä muiden mielipiteistä. 
Taidetta Habitaressa kolmoshallissa, antiikkiosastolla.
Roots- pintaa syvemmälle. 

HABITARE 12-16.9.2018
Helsingin Messukeskuksessa
huonekalut,sisustus ja design 

https://habitare.messukeskus.com/


Isänpäivä

Isänpäivä muistuttaa isästä.

Pitäisikö isänpäivän nimi muuttaa?

isänpäivä vai läheisenpäivä

Kasvoin lapsuuteni kodissa, johon ei kuulunut isää. Oli vain ”Pappa” joka kävi pari kertaa vuodessa, tervehtimässä minun ja sisareni syntymäpäivinä. Ujona pienenä tyttönä olin joka kerta hämmennyksissä siitä, että sen sedän syliin piti mennä istumaan, joka joskus eteisessämme pikaisesti piipahti. Tuo mies oli isämme, Pappa. Pappa-nimi onkin minulle kuin erisnimi. 
Ei meiltä mitään puuttunut, äiti hoiti yksinhuoltajana kaksi tytärtään erittäin hyvin. Kiitos siitä. Ne ihmiset, jotka sanovat että lapselta puuttuu jotain, jos kodissa ei ole molempia vanhempia, eivät tiedä mistä puhuvat. En muista ajasta Papan kanssa elämisestä mitään, sehän tämän suojaisan lapsuuden tunteen tässä tapauksessa mahdollistaa. Olen ollut kovin pieni, 2-vuotias, kun äitini otti ja lähti tytöt kainalossa, joten minulla ei myöskään ole mitään mielikuvaa ajasta, jolloin on ollut ”koko perhe” koossa. Mikä koko perhe? Meillähän oli koossa koko perhe! Pyhä kolmio: äiti, Heidi ja minä oli se kaikki, mitä turvallisessa elämässä piti olla. Meillä oli turvallinen ja hyvä lapsuus. Toki oli taloudellisesti tiukkaa, mutta niin se saattoi olla ehkä kavereillakin, vaikka perheissä olisi ollut molemmat vanhemmat. 

Vuodet vierivät ja aikuisuus muutti suhtautumistani tuohon mieheen. Etenkin siinä vaiheessa kun sain omia lapsia, Pappa muodostui vuosi vuodelta läheisemmäksi. Vuosien myötä tutustuimme toisiimme ja välit lähentyivät. Uteliaisuus omia juuria ja taustaa kohtaan kasvoi. Samoin ymmärrys tuota ihmistä kohtaan, olihan hän isämme ja lapsilleni Pekka-vaari.
  

Nyt kun isänpäivän nimeä on kovasti mietitty pitäisikö päivää kutsua läheisenpäiväksi, ei se sopisi tähän kuvioon senkään vertaa. Hän ei ollut moneen vuoteen läheinen. Hän oli lapsuuteni ajan se vieras mies, joka kävi vain harvoin. Tutustuttuani häneen aikuisena tiesin kerta kerran jälkeen syvemmin, että olen isäni tytär. Taiteilijan tytär, jolla on hänen piirteitään, taiteellisuuteen taipuvaiset geenit ja omaan jopa saman tyyppistä pippurista luonnetta. Mitä enemmän ikää tulee, sen enemmän ulkoiset piirteenikin kallistuvat Papan puoleen. Sen saman pilkkeen, joka Papalla oli aina silmäkulmassaan, näen ja koen itselläni ajoittain myös. Meillä oli sama ymmärrys visuaalisesta kauneudesta ja estetiikasta. 

 

Pappa eli elämänsä polut taiteilijan tavoin, juuri kuten itse valitsi. Kuluttavat elämäntavat veivät hänet jo suhteellisen nuorena. Pappa kuoli yllättäen vain 61-vuotiaana. Olimme siinä vaiheessa jo oppineet tuntemaan toisemme. Mitä enemmän opin Pappaa tuntemaan, tuntui siltä että olen samanlainen taiteilijasielu kuin tuo isäni, vaikka elämäntapamme poikkeavatkin suuresti toisistaan. 
Nyt isänpäivänä sisustan kotini seiniäni uudelleen. Taulut, jotka ovat osa minua ja juuriani saavat aina paikan kodissani. Ne ovat aarteitani, osa sitä persoonallisuutta, joista ammennan aina muistoja.
Viimeisimpänä pyyntönään hän pyysi, että toisin hänelle tupakkaa. En siinä vaiheessa tiennyt, että Pappa oli jo viikatemiehen käsissä. Kieltäydyin viemästä, koska se oli yksi syy jonka takia hänen sydämensä oli jo alkanut ilmoittaa lopputilistä. 
Tylsä kun olin, niin en vienyt.

Elämän näköjään kuului mennä näin.

Isänpäivä on isänpäivä. Hyvä niin. 

Isänpäivänä, isäni muistolle. Terveisin Iitu. 

HAM 2016 ja Kusaman pilkut

HAM 2016 viimeiseen näyttelyyn ehtii vielä.
Yayoi Kusaman näyttely Helsingin Tennispalatsissa on vielä nähtävillä 22.1.2017 saakka. 
Käy ihmeessä!
 
taidenäyttely, Kusama, HAM2016, Tennispalatsi
Minulle tuo sisustuspilkkuja-sana on ollut läheinen. Kuten eräs ystäviäni totesi:”nähdessään punavalkoisin pikullisin kankain vuoratut Espalanadin tammet, tuli heti Riitta ja pilkut mieleen.” Itselläni pilkuilla on vähän eri tausta ja tarina kuin Kusamalla mutta etteikö tässä omituisuudessa ollut jotain oudon kiehtovaa, kieltämättä.
Tämän näyttely oli nähtävä. 
Se jäi kokemuksellisena elämyksenä mieleen. Onneksi tuli kuultua yksityiskohtia oppaan kertomana ja YLE:n dokumentti Kusamasta oli myös erittäin avartava. Kannattaa katsoa.
 
Erikoinen. Kyllä.
taidenäyttely, Kusama, HAM2016, Tennispalatsi 
In Infinity -näyttelyn kaikkien teosten lähtökohtana on ollut äärettömyys. Keinoina suuruus, peilit ja toteutuksen innoituksena taiteilijan pakkomielle pilkkuihin ja porkkanan* muotoiseen elimeen.
*Lapset kuulemma näkevät mm.porkkanoina tämän näyttelyn loputtomasti toistuvat, ommellut patukat.   
Eniten itselläni tässä (vähän oudossakin teosten meressä) kokonaisuudessa nousi yksi sana: työteliäisyys. Kyllä on ollut työteliäs tämä yksi nainen! Tuo japanilainen taiteilija on toteuttanut pakkomielteenomaisesti, siis äärettömästi, pilkkujen maalaamiset, yhtäaikaa kun hän on pelkojensa ohjaamana toistanut tiettyjen samojen muotojen loputonta loputonta työstämistä.
taidenäyttely, Kusama, HAM2016, Tennispalatsi
taidenäyttely, Kusama, HAM2016, Tennispalatsi
taidenäyttely, Kusama, HAM2016, Tennispalatsi
Kutsuin tätä jo aiemmin aikuisten pallomereksi….
Jos taiteilijan toive on, että päästäisimme taiteen voiman elämäämme, niin sinä Kusama todellakin kyllä onnistuu.  Loputtomin pilkuin työstetyt teokset, jotka vaikuttavat ehkä oudolta, alkavatkin puhuttelemaan tässä kokemuksellisessa kokonaisuudessa. 
Huvipuistoissahan tällaista on enemminkin totuttu näkemään. Siis kokemaan. Elämyksellisyys on saavutettavissa siis kokonaisvaltaisella aisteihin uppoavalla kokemuksellisuudella. Paljon ja yhtenäistä. Kokonaisia peilitettyjä huoneita, jossa olet taiteen sisällä sananmukaisesti. Tuli väistämättä mieleen Lintsin Vekkula.
Toimii. 
taidenäyttely, Kusama, HAM2016, Tennispalatsi
 Ja kurpitsat. Niitäkin oli paljon. Ja niissä oli pilkkuja.  

taidenäyttely, Kusama, HAM2016, Tennispalatsi
taidenäyttely, Kusama, HAM2016, Tennispalatsi

Kengät ovat olleet tämänkin taitelijan innoituksen lähde. Sinne meni mummon kengät. Tai olisikohan ne hänen omat? Kenties. No, täynnä ”porkkanoita” kuitenkin nekin (…en käytä oikeaa sanaa täällä, koska tämä ei ole sellainen blogi).

taidenäyttely, Kusama, HAM2016, Tennispalatsi
Mene ja koe. Kusama. HAM. Helsinki.

taidenäyttely, Kusama, HAM2016, Tennispalatsi
Taiteen voima meni läpi, kyllä. Siinä Yayoi Kusama yllätti pilkuillaan. Suurikokoisissa taideteoksista oli sisustukseenkin soveltuvia teoksia. Sisustuspilkkujakin siis löytyi ;).  

Ehdit vielä tähän näyttelyyn. Näyttely on Helsingin Tennispalatsissa 22.1.2017 saakka. 
  

ps. Samalla reissulla tuli nähtyä nämä rusetein koristellut kengät ilman porkkanoita. 
Mistäkö nämä olivat? Niistä seuraavalla kerralla.

Pyhäniemen kartano

 
Tämän kesän yksi kohtokohta oli puistokonsertti Pyhäniemen kartanossa, Hollolassa. 
Suosittelen lämpimästi käyntiä Pyhäniemen kartanossa, kenelle tahansa ensi kesänä. Käynnin syy voi olla taidenäyttelyn näkeminen tai konsertti, tai vaikka vain tähän kauniiseen miljööseen tutustuminen, josta on historian kirjoissa merkintöjä jo lähes keskiajalta vuodelta 1467.
Taide. 
Se koskettaa aina jokaista katsojaa omalla tavallaan. Toista enemmän toista vähemmän. Kun taide puhuttelee, se on saavuttanut missionsa.
 Tänä vuonna PYHÄNIEMI 2015 -kuvataidenäyttelyn klassikkotaiteilija on akateemikko, kuvataiteilija Outi Heiskanen. 

 

 
 


Tapahtuman tarjoilut koristeluineen oli viimeisen päälle.
 

 Kartanon tunnelma on tumman puhuvan arvokas, kuten tyyliin kuuluu.

 
 

Elokuun pimenevän illan konsertti oli huikea. Esiintyjinä huikeat leidit Mari Palo ja Maria Lund. Myös illan juontaja, ihana Mikko Leppilampi sai aikaan kylmät väreet lauluillaan.
 
Taustalla Vantaan Viihdeorkesteri.
 
http://pyhaniemenkartano.fi/

 Illan kruunasi yllättävä ilotulitus. Miten se näyttikin nyt upeammalta kuin uusina vuosina konsanaan koskaan!
Yllätys on aina yllätys :).

Taide ja sade

  
 Eilinen piipahdus kahvila KUUMAssa muistutti taas hyvästä kesäohjelmasta. 
Hyvällä ilmalla on kiva ahmia aurinkoa, mutta 
huonolla säällä voi hyvällä omalla tunnolla pyöriä sisällä. 
 Ei säässä mitään valittamista ole, ohjelma pitää vaan rakentaa sään mukaan. Kiertää vaikka gallerioita, ja hankkia aitoutta ja persoonallisuutta omaan kotiin ;). 
 
 Tässä yksi:
Kahvila KUUMA 
Pursimiehenkatu 12.