Uppsalan talot

 Uppsalan kaupunki on yliopistokulttuuri- ja uskontokeskeinen kaupunki, joka huokuu arvokkuutta ja perinteisyyttä, ja hienoa arkkitehtuuria. 
Tässä kun kehuu toista, on myös muistettava kehua kyllä pääkaupunkiamme: Helsingistä löytyy myös valtavan hienoja rakennuksia, kunhan vain nostaa katseensa ylös asfaltilta ylös. Helsingin ydinkeskusta on kaunista ja upeaa katseltavaa, mereltäkin päin (osittain). Katajanokan konttiviidakko pilaa kyllä kaupunkikuvaprofiilin mereltä päin katsottuna.

Taidan rakastaa mutkia ja koukeroita ja arvostan suunnattomasti vanhaa hyvää arkkitehtuuria. Se on niin hienoa, kun niitä on säilynyt! 

 
 Uskonto, kirkko ja opiskelu korostuvat vahvasti Uppsalassa. Keskustassa tuntui olevan joka korttelissa joko kirkon tai osakuntien omistukseen liittyviä rakennuksia.
 
Kaupungissa on paljon kaunista arkkitehtuuria, vaikka 1960- ja -70 luvulla tehty uudisrakentaminen ei ole täälläkään kaunista. No,missäpä tuon aikakauden tuotokset juurikaan olisivat.
***
Yksi surullisen kuuluisa pitkän taistelun tulos on ”hienous”,  kaupungin konsertti- ja kongressitalo. Rakennus ei liene saavuttanut sellaista menestystä, jota olisi toivottu. 
Rakennuksen juju on pitkät rullaportaat. 
En epäile, etteikö suunnittelu ole ollut paperilla tyylikäs, upeakin, vaikka pitkien pitkien liukuportaiden selkeälinjainen ja linjakas arkkitehtuurillinen näyttävyys mahtaa lyödä funktionaalisuuden kintuille. 
No, näkymäthän ylhäältä ovat avarat….
Ihminen on ihminen.
Tutkitusti on todistettu, että jokainen askellettu porras ja kynnys on lisästeppi, jota henkilö miettii juuri sen yhden askeleen verran enemmän. 
Kaupunkinäkymien, olemassa olevan arvostaminen ja uuden  rakennuksen istuvuuden miettiminen osuu nyt Helsingissäkin ajankohtaiseksi,kun Guggenheim Helsinki museon kilpailun voittajaa valitaan. 
 

Istuin

Istua, vaan ei maata.
Näinkin voi lekoisan levähdyspaikan tehdä kaupungin ytimeen vilkkaasti liikennöidylle alueelle.
Julkiselle paikalle voidaan sijoittaa rykelmä tuoleja.
Ei tarvita aina penkkejä. 
Penkeissähän tuleekin helposti kiusallinen olo, jos niissä jo joku istuu. Ainakin suomalaisille, Suomessa. Saati jos penkeissä joku vaikka nauttii lokoisia tirsoja, siinä nyt ei kukaan muu silloin istu!  
Ei pelkoa, että liiaksi väsähtäneet pystyvät valloittamaan penkit nokosiensa kera. 
Tämä simppeli tuolien väljä rykelmä sijaitsee Ruotsissa, Uppsalassa. Niinpä niin. Ruotsalaiset uskalsivat laittaa ryhmän tuoleja, ja vielä tarpeeksi kauaksi toisistaan. Tuolit kääntyvätkin vielä, joten voit rauhassa vaihtaa suuntaa, ettei tarvitse samoja maisemia liian kauan tiristellä. 
Kätevää.


Pekka Töpöhännän maisemissa

En ole koskaan pitänyt Pekka Töpöhäntä -kirjoista.

 Toki olen lukenut niitä lapsilleni,kun lapseni olivat pieniä: he pitivät niistä erityisesti! Tietyt Pekka Töpöhännän tarinat on luettu landella iltasatuina moneen kertaan läpi.
Tarinat kirjojen taustalla ovat kuitenkin aina kiehtovia. Jouduinpas muuttamaan kapean kantani näihin Pekka Töpöhäntä -kirjoihin.
 
Käydessäni Uppsalassa sain tutustua Pekkä Töpöhännän kotikatuihin ja kirjoissa kuvattuun miljööseen.
  
Kirjojen tarinoiden taustalla on oikeat ihmiset, joista hyvän mielikuvituksen ja kirjailijanvikaa omaavat sananhelinän taitajat alkavat luomaan kiehtovia tarinoita. Näin syntyy hahmoja, joiden avulla saa monen monta hyvää jutun juuta paketoitua mielenkiintoisiksi kertomuksiksi. 
Hännänpätkiä tai töpöhäntiä.
On myönnettävä, että oli hirvittävän mielenkiintoista tutustua tähän todelliseen, oikeiden henkilöiden kaikupohjalta kumpuavien kissahahmojen maailmaan.
***
 Uppsalan kaupunki on nostanut kunnioitettavasti tämän tarinan kertojan kissatarinat ansatsemaansa arvoonsa. Miksipä ei? Kirjat ovat jo legendoja, joita luetaan edelleen, ja kirjailija Knutssonin oma elämä näkyy Pekan tarinoissa. Miksei tästä hahmosta nostaisi yhtä vankkaa osaa tämän kaupungin ilmettä.
Puisto, jonka rajaukseksi riittää vain hentoinen pensasaita. 

Lyhyt kujanpätkä, Åsgränd, muistuttaa paikasta jossa Pekka Töpöhäntä asui. Maantasalla sijaitsevaan kellarinikkunaan on somistettu hänen pikkukotinsa.
Gösta Knutssonin mielikuvituksen sai liikkeele yhdellä kruunulla ostettu hännätön kissaraukka. Uppsalalainen opiskelija Knutsson sai liitettyä näin opiskelijatoveriensa ja läheistensä edesottamuksia näihin tarinoihin. 

Puiston alkuaikoina oli kuulemma jouduttu aikuisille sanomaan,  että puisto on tarkoitettu lapsille. Enpäs ihmettele yhtään! Niin kivoja paikkoja puistossa oli. 
Laittelen lisää puiston ihanista yksityiskohtaisista sisätiloista seuraavassa poustauksessa. 

Nyt muistan miksi en koskaan pitänyt Pekka Töpöhäntä -kirjoista!
  Ilkeä Monni-kissa,ja ärsyttävät Pilli ja Pulla! Saisimme itsekukin kuvailtua elämästämme kertoviin vastaaviin tarinoihin hyviä hahmoja: hyviä ja pahoja. Kilttejä ja tuhmia. Vastaava värikkyys löytyy kyllä. Ehkä sittenkin aloitankin pitkään suunnittelemani kirjan kirjoittamisen tämänkin kaupunkikierroksen innoittamana… 


Sallittu sulassa sovussa

Niin sitä vaan voidaan luontevasti ja sulassa sovussa määrätä että katu on SALLITTU sekä kävelijöille, pyöräiljöille ja autoille.
Lapsia kehotetaan jopa juoksemaan.
  
Polkupyöriä on paljon, ja niille on vankat telineet jotka muodostavat kadulle kiemurtelevan kulun.

Positiivisen suvaitsevaisemisen kautta onnistuu kaikilta turvallinen kulkeminen. 

 Ei  teennäisiä esteitä, ei sementtipossuja. 
Ainoastaan sen verran mutkikasta kiemurtelua autoille, että tarpeeksi hitaalla vauhdilla etenemisellä hitaampien kulkijoiden huomiointi onnistuu väkisinkin.

Suvaitsevaisuuden kautta tätä sujuvaa yhteiseloa ja kaupunkikuvaa rakennetaan.  
Ai missäkö? 
No naapurimaassa Ruotsissa.
Tietenkin. 
🙂

PS. Kaupungissa huolehditaan myös siitä ettei tarvitse tyhjillä renkailla kulkea.
Kuvat ovat Uppsalasta.

Wee Gee- talo

 Espoon Tapiolassa sijaitseva Näyttelykeskus Wee Gee– talo on mielenkiintoinen talo.
Ja tällä rakennuksella on mielenkiintoinen nimi: Wee Gee.
Pidän siitä että on oivasti pidetty kiinni taloon vankasti liittyvästä identiteetistä: rakennus kun on alun perin tehty Weilin&Göösin painotaloksi. Nimi oli juurtunut jo vahvasti tapiolalaisten käytöntöön, mieliin ja puhekieleen. On siis hienoa, että nimeä ei ehdoin tahdoin ole lähdetty muuttamaan, vaikka rakennuksen toiminta on sittemmin muutettu aivan täysin toiseen käyttöön. Vaikka remonttikin on muuttanut talon toiminnot aivan toiseksi mitä se on alun perin ollut.

Joulun alusaika on ihanaa aikaa kun erilaisia myyjäisiä on siellä täällä, kuten myös nyt oli WeeGee-talossa.
Ja talossa ihan mahtavat lounassalaatit ja viikonloppuisin tarjolla on suunnattoman runsas brunssipöytä

  

 ***
Haastattelin WeeGee- talossa työskenteleviä henkilöitä. Wee Gee- talossa järjestetään tällaisia myyjäistapahtumia ”muutaman kerran vuodessa.”
Mitä ihmettä? 
Talohan luo loistavat fasiliteetit tällaisille tapahtumille. Viime viikonloppuna väkeä oli kuin pipoa molempina päivinä, joten riittäisikö taloon tapahtumien takia paikalle eksynyttä porukkaa useamminkin? 
 WeeGee talossa on myös viisi museota:
EMMA – Espoon modernin taiteen museo, Espoon kaupunginmuseo KAMU, Helinä Rautavaaran museo, Suomen Lelumuseo Hevosenkenkä ja Suomen Kellomuseo. (Oli pakko kurkata tämä museoluettelo netistä, kun niitä on niin monta etten edes muistanut mitä siellä onkaan!) 

Tulisi nuo museotkin kenties tutuksi, kun reitin kerran oppii. Voi olla että käsitykseni talon kävijämäärästä ei ole täysin ajantasalla, tämä väen tungos vaan näytti vaan niin aktiiviselta ja kivalta! Kauppakin kuulemma käsityöläisillä kävi hyvin. Meidän täytyy yrittää nostaa itsemme tästä lamasta. 
Killingit pyörimään aktiivisuudella!   
***
 
Käsillä tekeminen on sananmukaisesti lähtenyt käsistä. 
Onneksi.
Ihmiset ovat hirvittävän taitavia tekemään kierrätysmateriaaleista uusia juttuja: on hattua, sukkaa,paitaa ja huopaa.. ja koruja ja nappeja, vaikka mitä.
Arvaatkos mistä nämä lonkerot on tehty? 
 No haarukoista tietysti. 
Tylsät kehykset ovat saaneet ihan uuden käyttötarkoituksen.

Samoin mummon vanhat pitsiliinat.
***
Silmäni jäivät kiinni näihin nappeihin:

Tästä todellista nappitaiturista, Vinosta prinsessasta,
 kirjoitinkin jo eilen enemmän omassa poustauksessa. Käy katsomassa täältä.